Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 15.1.2015
Yhdessä ja yhteydessä
Perjantaina tein pannareita, sillä taloon oli taas kerran tulossa
väkeä. Näitä koti-iltoja, joita meilläkin vuorollamme pidetään, voisi kutsua
rukousilloiksi tai vaikka yhteyden illoiksi. Niiden elementteinä on yhdessä
olo, toisten kohtaaminen, asioiden jakaminen yhdessä, Jumalan rohkaiseva Sana
ja rukouksen voima.
Kun paistan pannaria tai leivon sämpylöitä iltaa varten ja
katan pöytää nätiksi, tunnen aina iloa. Monta hoitavaa hetkeä on koettu jo
siinä, kun on istuttu pöydän ympärillä ja jaettu ihan arkisia asioita ja
juteltu ja naurettu. Me ihmiset tarvitsemme toistemme kohtaamisia, tietoisuutta
ja kokemusta siitä, että ei olla yksin. Ja uusikin tulija otetaan lämmöllä
vastaan ja iloitaan kaikista.
Mutta arkirupattelun lisäksi
on etuoikeus olla kokemassa sellaista, joka ulottuu syvemmälle kuin vain
toistemme tarjoamaan yhteyteen. Kun istutaan olohuoneeseen, kuka millekin
tuolille tai sohvan nurkkaan, asetutaan tietoisesti kohtaamispaikalle. On
sydämen halu viipyä hetki sen Sanan ääressä, joka on elävän Jumalan viesti
ihmiselle, Hänen rakkauden kirjeensä. Raamatun sanoma on muuttanut miljoonien
kohtalon. Ja kun
rukoillaan, tehdään se siinä tietoisuudessa, että ei puhuta vain toisillemme
vaan läsnä on Hän, jolla on sydäntä kuulla ja olla voimallinen Vapahtaja.
Omien asioiden lisäksi on monta kertaa rukoiltu niiden
puolesta, jotka ovat lähettäneet jotain kautta oman rukouspyyntönsä. On
rukoiltu vaikeiden elämäntilanteiden puolesta, lasten puolesta, sairaiden
puolesta ja kansamme puolesta.
Jokaisesta rukousvastauksesta kiitetään Jumalaa. Vain Hän
voi tehdä yliluonnollisia tekoja. Aina ei saada mitä on pyydetty. Mutta aina
saadaan täyttyä siitä tietoisuudesta, että asiat ovat elävän Jumalan käsissä.
Mutta jaan tähän
yhden kokemuksen Jumalan yliluonnollisesta vaikutuksesta. Olimme joitakin
vuosia sitten ihan spontaanisti kokoontuneet seitsemän hengen ryhmänä
veteliläisen pariskunnan luo rukoilemaan. Rukouksen aikana yksi henkilö sai
tiedon sanat Pyhän Hengen vaikutuksesta (ks. 1. Kor. 12:8), että jollain oli
vatsa kipeä ja siellä oli sellaista, mikä ei sinne kuulunut. Hän kehotti
kipeänä olevaa laittamaan käden kipukohdalle, Jumala haluaisi parantaa. Me muut
emme jostain syystä kiinnittäneet siihen huomiota, mutta yksi mies joukostamme
oli parhaillaan vatsakivuissa, vaikka ei ollut halunnut kertoa niistä
kenellekään. Niitä oli kestänyt lisääntyvästi jo muutaman päivän ja tuntuivat
nyt viiltävinä aaltoina. Hän kertoi myöhemmin, että oli varovasti nostanut
päätään ja katsonut, laittoiko joku muu kättään vatsalle. Mutta ei, kaikki
olivat keskittyneitä rukoukseen. Sitten hän oli hiljaa tehnyt kehotuksen
mukaan, ja tapahtui niin kuin Pyhä Henki on viestin antanut. Kaikki kipu
poistui. Vasta kahden viikon jälkeen hän
kertoi muillekin, mitä oli tapahtunut, sillä hän tahtoi varmistua siitä, että
paraneminen oli todellista. Kivut eivät ole palanneet. Tämä henkilö elää
edelleen täällä jokilaaksossa ja voi vakuuttaa tapahtuneen todeksi.
On etuoikeus ja ilo
kokoontua yhteen Jeesuksen nimessä ja tietää, että silloin myös Hän on paikalla
lupauksensa mukaan. Annan lukijalleni kauaskantoisen vinkin: etsiydy niiden
joukkoon, jotka uskovat Jumalan mahdollisuuksiin ja mene sellaisiin
kokoontumisiin, joissa puhutaan elävälle Jumalalle. Pääset osalliseksi taivaan
suunnitelmista. Ja sekin on
rikastuttavaa, että saa kerta toisensa jälkeen kokea toisten kanssa yhdessä
olemisen iloa ja kiitollisuutta lähimmäisistä.
