Julkaistu hieman lyhennettynä Perhonjokilaakso-lehdessä 20.6.2019
Rukousvastaus 9000 kilometrin päästä
Kokoonnumme täällä Vetelissä lähes viikoitain Wanhan Holvin rukouskahvilaan. Viime viikolla
kahvilassa oli mukana Japanissa 18 vuotta lähettiparina
olleet lapualaiset Sami ja Hannele. Heitä oli pyydetty kertomaan, mitä
kokemuksia heillä oli esirukouksen voimasta. Samin kertomusta ei voinut
kuunnella kuivin silmin.
Etelä-Japanissa asui
kristitty nainen, suuri harvinaisuus sillä seudulla. Hänellä oli miniä, jolle hän
halusi kertoa löytämästään uskosta. Miniä kuitenkin torjui anoppinsa puheet
kohteliaasti mutta päättäväisesti. Anoppi lakkasi puhumasta uskosta mutta alkoi
rukoilla. Oman avuttomuutensa tuntiessaan hän alkoi lisäksi rukoilla, että
Jumala lähettäisi lähetyssaarnaajan, joka voisi neuvoa hänen miniälleen tien
Jeesuksen luokse. Hän ei tuntenut yhtään lähetyssaarnaajaa eikä tiennyt, missä
sellaisia olisi, mutta hän rukoili. Ja sitä enemmän hän rukoili, kun miniä
sairastui rajusti etenevään haimasyöpään.
Näihin aikoihin
Sami ja Hannele olivat Suomessa. Näytti kyseenalaiselta, pääsisivätkö he enää lähtemään
Japaniin, sillä varoja heidän lähettämisekseen ei nyt ollut tarpeeksi. Monien
mutkien jälkeen lähtö kuitenkin mahdollistui, ja heidän työalueekseen tuli moderni
Tokio.
Työ oli innostavaa ja tuloksellista. Yllättäen työlle
Tokiossa alkoi kuitenkin tulla esteitä, ja heidän oli vastentahtoisesti – siltä
heistä tuntui – lähdettävä eteläiseen Japaniin. Päivää ennen kuin kohtalokas
tsunami ruhjoi Japania ja maanjäristys tuhosi teitä, Samin ja Hannelen
muuttokuorma lähti etelään.
Eräänä päivänä uudessa
kaupungissa Sami näki ravintolassa naisen laittavan kätensä ristiin. Sami
kiinnostui kovasti – kristitty nainen vai kädet sattumalta ristissä? Hän nousi
pöydästään ja meni naisen luo, tervehti kohteliaasti ja sanoi olevansa
lähetyssaarnaaja. Nainen ei kuitenkaan tuntunut kiinnostuvan Samin
tapaamisesta, joten ilmeisesti kyse oli sattumasta.
Mutta seuraavana päivänä seurakunnan toimistoon soitettiin.
Ravintolan nainen oli alkanut jäljittää lähetyssaarnaajaa ja päätyi 40 000
asukkaan kaupungissa ihan oikeaan paikkaan. Hän jätti Samille kiireellisen tapaamispyynnön.
Tämä oli se sama nainen, joka oli hartaasti rukoillut
lähetyssaarnaajan tulemista. Tapaaminen ravintolassa oli vain ollut niin
yllättävä, että vasta Samin lähdettyä nainen tajusi kohdanneensa
rukousvastauksensa. Tajuttuaan, miten järisyttävän ison rukousvastauksen hän
oli saanut, hän kiirehti sairaalaan. Siellä hän kertoi sairaalle miniälleen,
miten hän oli hartaasti rukoillut lähetyssaarnaajan tuloa, ja nyt oli vastaus
tullut! Anoppi kysyi, saisiko
lähetyssaarnaaja tulla sairaalaan.
– Jos on tuollainen Jumala, joka noin vastaa rukouksiin,
minä haluan!
Sami lähti mahdollisimman pian sairaalaan ja tapasi väsyneen
nuoren äidin.
– Minä olen iankaikkisen valtakunnan suurlähettiläs ja olen
tullut tarjoamaan sen valtakunnan iankaikkista kansalaisuutta, aloitti Sami. –
Tämä on ihan ilmainen tarjous. Sopiiko tämä tarjous teille?
Vuoteesta kuului myöntävä vastaus.
Kahden viikon ajan
Sami vieraili sairaalassa, ja joka kerran nuori japanitar kuuli lisää
Vapahtajasta ja Jumalan suuresta rakkaudesta ja pelastuksesta. Näiden kahden
viikon kuluttua nuori äiti muutti ikuisuuteen. Mutta oli ehtinyt kuulla
Jeesuksesta ja syntien anteeksisaamisesta ja iankaikkisesta elämästä, ja hän
lähti rauha sydämessä Kotiin.
Jumalalla oli varaa
lähettää rukousvastaus 9000 kilometrin päästä, sillä Hän on Rakkaus. Yksikin
ihminen on Hänelle korvaamattoman kallis. Myös täällä.
Saara Tikkakoski