Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 2.7.2020
Kiitän ystävistä
Toukokuussa minulla
oli viimeinen työpäivä erityisopettajana Vetelissä. Olen kiitollinen joka
opevuodestani. Kirjoitin facebook-sivulleni, että olen tykännyt työstäni ja
työpaikastani. Se on minun julkinen ”työtodistukseni” työnantajalle ja
työyhteisölle. Kiitos!
Vieläkin lämmittää työkavereiden järjestämä huikea päivä.
Niin totta se, miten he olivat sanoittaneet yhteistä aikaamme: ”Monet ovat
matkan varrella muuttuneet rakkaiksi ystäviksi.”
Ystävyys on luottamusta. Se on rohkaisua. Se on kipeiden
asioiden jakamista ilman että tulee haavoitetuksi. Se on myös arkea, sitä että voidaan
rinnakkain tehdä omat hommat – ja joskus toisenkin – ja selvitä päivästä
toiseen. Ystävyys ei ole puukotusta selkään eikä sydämeen.
Harmaaseen päivään voi välähtää kirkasta, kun kohtaa toisen
hyväksyntää ja hyviä sanoja. Sisäinen arkuus ja epävarmuus hellittää, kun
kuulee rohkaisua. Silloin suorastaan kasvaa sisäisesti, uskaltautuu
kurottautumaan eteenpäin, kohti uutta, uskaltaa olla oman elämän eläjä.
Työvuosien helminä
muistan myös sen, kun työhuoneeni taululta löytyi oppilaiden kirjoittamia
tekstejä kuten ”Moi Saara! Oot kiva!” Ja
vaikka tiedän, että aina en ole ollut ”kiva” tai sellainen kuin itsekin olisin
halunnut olla, tuo oppilaiden armollinen hyväksyntä lämmitti niin paljon, että
kun viime viikolla, vuosien jälkeen, näin yhden näistä kirjoittajista kaupassa,
heti muistin nuo tekstit. Muistan myös, miten äärettömän ystävälliseltä tuntui
löytää koronaeristyksen aikana postilaatikosta ekaluokkalaisen tervehdys
kynttilöineen ja kortteineen.
Valitettavasti elämässä voi tulla vastaan muutakin kuin
rohkaisua, ja silloinkin täytyy uskaltaa ja silloinkin voi mennä eteenpäin,
mutta siitä kirjoittaminen tarvitsisi ihan uuden tekstin.
Mikään inhimillinen
ei voi kuitenkaan koskettaa ja kantaa niin syvästi, kuin se armollinen
rakkaus, jota itse Jumala osoittaa. Jeesus on Vapahtaja, joka näkee silloinkin,
kun elämä on ihan sumussa tai pimeydessä. Hän pystyy olemaan vierellä
silloinkin, kun on ihan lyöty ja rikki revitty. Hän pystyy valaisemaan sen,
että kaikki tässä maailmassa on katoavaa. Oikeaa lujuutta on ankkuroitua
ikuisen Jumalan totuuksiin.
Sain Jumalan toimintamallista ja huolenpidosta taas niin
rohkaisevan viestin joku viikko sitten. Elämässä oli ollut pimeitä ja vaikeita päiviä.
Silloin soitti yksi ystävä seurakunnasta ja kertoi, että hänen oli täytynyt
rukoilla meidän puolesta, öisinkin. Hän soitti sillä hetkellä, kun tilanteet
olivat ratkenneet hyvin. Ja minun sydämeni kiitti: Jumala laittaa omat
ystävänsä kantamaan toisia, minuakin, silloin kun on tarvetta.
Taivaan Jumalalle kaikkein suurin kiitos!
P.S. Open työtehtävät kyllä
vielä jatkuvat mutta muualla kuin Vetelissä 😊
