Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 14.11. 2019
Maksoi mitä
maksoi
Ihan
kaikesta ei kannata maksaa mitä tahansa. Ainakaan turhasta ei kannata,
puhumattakaan semmoisesta, josta koituu tuhoa.
Tämä ilmaus ”maksoi mitä maksoi” nousi eteen joku päivä sitten,
kun saatiin tieto hyvän ystävämme kuolemasta. Kesken lomamatkan, ihan
yllättäen, oli tullut lähtö.
Mutta meille
kerrottiin koskettava asia siitä, mitä Askon elämässä oli tapahtunut 12-vuotiaana.
Kotitausta ei ollut mitenkään kristillinen, mutta hän oli kuitenkin ohjautunut
telttakokouksiin ja kuullut sanoman Jumalan rakkaudesta ja tullut uskoon. Uusi
elämä oli vallannut nuoren pojan niin suurella ilolla, että hän oli tehnyt
sydämessään päätöksen: ”Haluan perille, maksoi mitä maksoi.”
Tästä
päätöksestä tuli koko hänen elämäänsä linjaava periaate, ja vain pari viikkoa
ennen kuolemaansa hän oli kertonut pitäneensä siitä kiinni joka päivä. Yksi
hänen runoistaan heijastaa tätä ykkösasiaa:
Vain yksi lopulta on
tärkeää.
Se, kehen uskoo,
mihin matkustaa
kun laiturista
köydet irtoaa.
Mutta mitä oikeastaan maksaa päästä taivaaseen ja mitä itse
kukin olisi halukas siitä maksamaan?
Miljoonaomaisuudella
ei päästä taivaaseen eikä sieltä jäädä ulos siksi, että on köyhä. Hyvä
luonnekaan ei avaa niitä portteja eikä se, että on niin mukava kaveri, eikä
taivasta sulje ihmisen luonteen viat. Taivaaseen on yksi mahdollisuus päästä: Jeesuksen
kanssa. Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen
Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin
sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun
tunnustuksella pelastutaan. (Room. 10:9,10) Ihan ilmaiseksi, ilman rahaa,
ilman omia onnistuneita suorituksia.
Miten sitten joku sanoo, että maksoi mitä maksoi? Kun se ei
kerran maksa?
Voi se
maksaakin. Tänäänkin monin paikoin kristittyjä vainotaan ja kidutetaan – usko
maksaa silloin koko ajallisen elämän. Usko voi maksaa myös sen, että joutuu
vastakkain yleisen mielipiteen kanssa. Usko maksaa myös sen, että on yhä
uudestaan suostuttava näkemään oma vajavuus ja suostuttava mielenmuutokseen. Ja
käänteisesti: Jollekin voi omista mielipiteistä ja haluista kiinni pitäminen
olla itselle niin kallis asia, että ei voi nöyrtyä Jumalan etsimiseen. Ja
jollekin voi kaiken maailman turhuus ja (kuviteltu) maine olla niin arvokasta,
että Jumalakin joutuu jäämään kakkoseksi.
Mutta se, joka tulee syntisenä Jeesuksen luokse, löytää armon ja
suuren avun ja huomaa, että kaikki muu onkin sekundaa sen rinnalla, että saa
olla kaikkivaltiaan perheväkeä. Ja silloin on kurssi taivaaseen!
