Älä anna ihmispelon ratkaista elämääsi!

Perhonjokilaakso-lehti 13.11.2014

Älä rajoita omaa vapauttasi!

Omantunnonvapaus on keskeinen käsite yksilön ja koko yhteiskunnan elämässä. Sillä on vaikutusta yhden ihmisen elämään, mutta se heijastaa vahvasti myös niitä arvoja, joiden varaan koko kansa on päättänyt yhteisöllisen elämänsä rakentaa.

Meillä Suomessa on ollut se etuoikeus, että perustuslakimme on suurelta osin pohjautunut niihin eettisiin periaatteisiin, joita kymmenen käskyä pitää sisällään. Niistä linjauksista on kaikille vain etuja. Valitettavasti kaikki kohdat siitä ohjeistuksesta eivät toteudu edes pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, vajavaisia kun ollaan. Mutta jos kokonainen kansakunta jossain voisi elää toteuttaen kaikkia Kymmenen käskyn ohjeita, siihen maahan kohdistuisi aivan valtava muuttohalukkuus!

Mutta mitä on omantunnonvapaus? Se on enemmän kuin mielipiteenvapaus, enemmän kuin oikeus sanoa asioita vapaasti. Se on yhteiskunnallisesti nähtynä sitä, että kansalaisille on annettu oikeus päättää itse se syvä ihmisyyden ytimessä oleva asia kuin oma suhteensa Jumalaan ja siitä seuraavat valinnat elämässä.  Eli kenelläkään ei ole oikeutta estää toista uskomasta Jumalaan, ei myöskään vaatia uskoa toisilta, ei puolisoilla eikä vanhemmilla eikä kyläyhteisöillä. Ja jokaisella suomalaisella on laillinen oikeus myös käytännössä elää uskonsa mukaisesti, osallistua toisten kanssa palvomaan ja palvelemaan Jumalaa. Eikä ketään saisi lakiin vedoten pakottaa toimimaa vastoin sitä elämän turvaohjeistusta, joka nousee Raamatun kymmenestä käskystä – ohjeistuksesta, jonka arvojen varaan aikoinaan on Suomen kansan hyvinvointia alettu rakentaa.

Nämä oikeudet eivät ole maailmanlaajuisesti mitattuna ollenkaan itsestään selviä, se on tullut viimeistään tämän syksyn aikana jokaiselle uutisia seuratessaan selväksi. Ne eivät toteudu itäisessä Ukrainassa, jossa evankelisia kirkkoja on tuhottu mielettömän raivon vallassa ja pastoreita tapettu. Niitä poljetaan silmittömällä tavalla siellä, missä Isisin kaltaiset ideologiat ovat raivanneet itselleen valtaa. Ne eivät toteudu sielläkään, missä diktatuurinen ideologia katsoo oikeudekseen päättää, ettei Jumalaa ole, ja pakottaa väkivallan uhalla kansalaiset palvomaan omaa aatettaan, niin kuin on käynyt Stalinin Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa ja näitä diktatuureja ihailevissa maissa. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa käytetään parhaillaan hallintakeinona Pohjois-Koreassa.

Kun tapasin Turkin-matkallani nuoren yliopisto-opiskelijan, joka kertoi saaneensa kristityksi tultuaan isältään tuomion, että kaikki perhesiteet katkaistaisiin (isä oli ensiksi ilmoittanut, että hänen pitäisi nyt tappaa oma poikansa), koin syvästi, että kyseessä on uskomisen ja ajattelun vapauden raju murskaaminen. Onnekseen tämä nuori mies ei kuitenkaan taipunut näidenkään uhkien edessä.

Meitä Suomessa, jossa perustuslaki periaatteessa takaa omantunnon- ja uskonnonvapauden, tällaiset kauhutapahtumat järkyttävät, mutta ne on myös helppo myös sysätä syrjään liian kaukaisina. On vaikea samaistua siihen, mitä todella merkitsee se, kun ympäröivä yhteisö käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa hallitakseen toisten mielipiteitä ja jopa uskoa. Voi käydä niinkin, että pidetään omaa vapautta itsestään selvänä eikä tunnisteta enää omassa yhteisössä olevia uhkia ja luisumista pois Kymmenen käskyn elämää suojelevasta etiikasta.

Kaikkein suurin uhka nousee kuitenkin ihmisen omasta sisimmästä, riippumatta ympäröivästä yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Silloin kun yleisen mielipiteen tai toisten ihmisten pelko estää toimimasta niin kuin sisimmässä tietää oikeaksi, silloin on itse rajoittamassa omaa vapauttaan. Olen nähnyt, kuinka moni on jättänyt elämässään etsimättä Jumalan teitä sen takia, että on pelännyt, mitä kotiväki/naapuri/kylänmies sanoo: ”Haluaisin kyllä tulla uskoon, mutta mitä muut sanovat... Haluaisin löytää Jumalan elämääni, mutta menetän maineeni... Haluaisin pyytää esirukousta, mutta mitä minusta silloin ajatellaan...”

Haluan rohkaista sinua: Oleellista on se, mitä Kaikkivaltias Jumala ajattelee! Hän on maailmankaikkeuden suurin Persoona, ja on valtava etuoikeus toimia Hänen tahtonsa mukaisesti, joka on ilmoitettu Raamatussa. Älä anna toisten mielipiteiden ohjata, jos ne vievät väärään.  Ja Suomessa voidaan vielä tarvittaessa kaiken lisäksi sanoa, että meillä on perustuslaissa taattu uskonnon ja omantunnon vapaus!

P.S. Tänä syksynä Suomessa on esillä omantunnonvapaus. Parhaillaan kerätään 23.11. asti kansalaisaloitetta (www.omantunnonvapaus.fi), jossa vedotaan perustuslailliseen omantunnonvapauteen.  Sitä koskeva yleisökirjoitukseni on edellisessä blogissani.

Allekirjoita kansalaisaloite!

Yleisöpalstakirjoitus

Anna äänesi perustuslailliselle oikeudelle!

Tänä syksynä Suomessa on esillä omantunnonvapaus. Parhaillaan kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa vedotaan perustuslailliseen omantunnonvapauteen. Äkikseltään ajateltuna meidän maassamme ei pitäisi olla ongelmaa tämän perusoikeuden toteutumisessa – niin itsestään selvänä sitä on täällä totuttu pitämään. Mutta näyttää, että perusasiatkin voivat himmentyä ja käytännöt voivat kavalasti muokkautua jopa lainvastaisiksi.

Kyseessä on aloite terveydenhuollon henkilökunnan oikeudesta kieltäytyä raskauden keskeytyksestä eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen takia, ellei odottavan äidin henki ole vaarassa.  Perustuslain 11. pykälä sanoo yksiselitteisesti, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Tämän pykälän kattavuus ulottuu hyvin laajalle ja ehdottomasti niihin asioihin, joissa on kysymys elämän suojelemisesta. Tällä hetkellä Suomessa terveydenhuollon henkilökunnalla ei kuitenkaan ole lakisääteistä oikeutta kieltäytyä suorittamasta aborttia vakaumuksensa perusteella. Sille, joka näkee, että sikiö on ihmisoikeuksien piirissä jo ennen syntymäänsä, kysymys abortista liittyy väistämättä omantunnon asioihin.  Jos henkilö näkee, että abortissa päätetään ihmiselämä ja hänet pakotetaan työnsä tai opiskelunsa takia osallistumaan siihen, ollaan pahasti rikkomassa Suomen perustuslakia.

Myös Euroopan neuvoston päätöslauselmassa (1763/2010) todetaan, että terveydenhuollon henkilökunnalla on oltava oikeus ilman mitään rangaistusta tai syrjintää kieltäytyä osallistumasta raskaudenkeskeytyksiin. Lisäksi siinä kehotetaan neuvoston jäsenmaita kehittämään säädöksensä niin, että ne turvaavat henkilöstön omantunnonvapauden. Suomi pyrkii tunnollisesti huolehtimaan EU-normien toteutuksesta, oli sitten kyse kurkuista tai banaaneista, mutta tässä asiassa meidän maamme on polkenut kansalaistensa perusoikeuksia rajulla tavalla.

Lähes kaikki Euroopan maat ovat turvanneet terveydenhuollon henkilökunnalleen tämän lakisääteisen oikeuden – Suomi on kielteinen poikkeus. Työntekijöiden oikeutta toimia syvimpien vakaumustensa mukaisesti tukee myös Suomen työturvallisuuslaki ja YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Maailman lääkärijärjestö sekä kansainvälinen gynekologiyhdistys kannattavat terveydenhuollon omantunnonvapautta.

Kansalaisaloitteen käynnistäjälääkärit ovat hankkeella vedonneet Suomen kansalaisiin, että meillä palattaisiin kunnioittamaan perustuslakiamme.

– Tarvitsemme myös Suomessa lainsäädäntöä, joka poistaa vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja takaa yhtäläiset oikeudet opiskeluun ja ammatin harjoittamiseen vakaumuksesta riippumatta myös kätilöille ja gynekologeille, he toteavat kansalaisaloitteen julkilausumassa.

Itse haluan vedota kaikkiin suomalaisiin, jotka näkevät perustuslailliset oikeutemme tärkeinä eivätkä halua maatamme ohjattavan niin, että sen lainsäädäntö polkisi omantunnonvapautta: Anna äänesi tälle kansalaisaloitteelle ja allekirjoita se osoitteessa www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/860 (tunnistautuminen tapahtuu pankkitunnuksilla). Voit antaa äänesi tähän 23.11. asti. Lisätietoja löytyy osoitteesta www.omantunnonvapaus.fi ja sieltä löytyy myös tulostettava paperiversio, jonka voi allekirjoittaa ja lähettää postitse netin sijasta.