Rukousvastaus 9000 kilometrin päästä

Julkaistu hieman lyhennettynä Perhonjokilaakso-lehdessä 20.6.2019

Rukousvastaus 9000 kilometrin päästä

Kokoonnumme täällä Vetelissä lähes viikoitain Wanhan Holvin rukouskahvilaan. Viime viikolla kahvilassa oli mukana Japanissa 18 vuotta lähettiparina olleet lapualaiset Sami ja Hannele. Heitä oli pyydetty kertomaan, mitä kokemuksia heillä oli esirukouksen voimasta. Samin kertomusta ei voinut kuunnella kuivin silmin.

Etelä-Japanissa asui kristitty nainen, suuri harvinaisuus sillä seudulla. Hänellä oli miniä, jolle hän halusi kertoa löytämästään uskosta. Miniä kuitenkin torjui anoppinsa puheet kohteliaasti mutta päättäväisesti. Anoppi lakkasi puhumasta uskosta mutta alkoi rukoilla. Oman avuttomuutensa tuntiessaan hän alkoi lisäksi rukoilla, että Jumala lähettäisi lähetyssaarnaajan, joka voisi neuvoa hänen miniälleen tien Jeesuksen luokse. Hän ei tuntenut yhtään lähetyssaarnaajaa eikä tiennyt, missä sellaisia olisi, mutta hän rukoili. Ja sitä enemmän hän rukoili, kun miniä sairastui rajusti etenevään haimasyöpään.

Näihin aikoihin Sami ja Hannele olivat Suomessa. Näytti kyseenalaiselta, pääsisivätkö he enää lähtemään Japaniin, sillä varoja heidän lähettämisekseen ei nyt ollut tarpeeksi. Monien mutkien jälkeen lähtö kuitenkin mahdollistui, ja heidän työalueekseen tuli moderni Tokio.

Työ oli innostavaa ja tuloksellista. Yllättäen työlle Tokiossa alkoi kuitenkin tulla esteitä, ja heidän oli vastentahtoisesti – siltä heistä tuntui – lähdettävä eteläiseen Japaniin. Päivää ennen kuin kohtalokas tsunami ruhjoi Japania ja maanjäristys tuhosi teitä, Samin ja Hannelen muuttokuorma lähti etelään.

Eräänä päivänä uudessa kaupungissa Sami näki ravintolassa naisen laittavan kätensä ristiin. Sami kiinnostui kovasti – kristitty nainen vai kädet sattumalta ristissä? Hän nousi pöydästään ja meni naisen luo, tervehti kohteliaasti ja sanoi olevansa lähetyssaarnaaja. Nainen ei kuitenkaan tuntunut kiinnostuvan Samin tapaamisesta, joten ilmeisesti kyse oli sattumasta.

Mutta seuraavana päivänä seurakunnan toimistoon soitettiin. Ravintolan nainen oli alkanut jäljittää lähetyssaarnaajaa ja päätyi 40 000 asukkaan kaupungissa ihan oikeaan paikkaan. Hän jätti Samille kiireellisen tapaamispyynnön.

Tämä oli se sama nainen, joka oli hartaasti rukoillut lähetyssaarnaajan tulemista. Tapaaminen ravintolassa oli vain ollut niin yllättävä, että vasta Samin lähdettyä nainen tajusi kohdanneensa rukousvastauksensa. Tajuttuaan, miten järisyttävän ison rukousvastauksen hän oli saanut, hän kiirehti sairaalaan. Siellä hän kertoi sairaalle miniälleen, miten hän oli hartaasti rukoillut lähetyssaarnaajan tuloa, ja nyt oli vastaus tullut!  Anoppi kysyi, saisiko lähetyssaarnaaja tulla sairaalaan.

­ – Jos on tuollainen Jumala, joka noin vastaa rukouksiin, minä haluan!

Sami lähti mahdollisimman pian sairaalaan ja tapasi väsyneen nuoren äidin.

­ – Minä olen iankaikkisen valtakunnan suurlähettiläs ja olen tullut tarjoamaan sen valtakunnan iankaikkista kansalaisuutta, aloitti Sami. – Tämä on ihan ilmainen tarjous. Sopiiko tämä tarjous teille?

Vuoteesta kuului myöntävä vastaus.

Kahden viikon ajan Sami vieraili sairaalassa, ja joka kerran nuori japanitar kuuli lisää Vapahtajasta ja Jumalan suuresta rakkaudesta ja pelastuksesta. Näiden kahden viikon kuluttua nuori äiti muutti ikuisuuteen. Mutta oli ehtinyt kuulla Jeesuksesta ja syntien anteeksisaamisesta ja iankaikkisesta elämästä, ja hän lähti rauha sydämessä Kotiin.

Jumalalla oli varaa lähettää rukousvastaus 9000 kilometrin päästä, sillä Hän on Rakkaus. Yksikin ihminen on Hänelle korvaamattoman kallis. Myös täällä.

Saara Tikkakoski