Uskontunnustus ja uskon tunnustus

Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 25.6.2015

Uskontunnustus ja uskon tunnustus

Otsikossa ei ole kirjoitusvirheitä :) . Silloin kun yllä olevat sanat kirjoitetaan yhteen, sillä tarkoitetaan kirkoissa lausuttavaa uskontunnusta. Silloin kun ne kirjoitetaan sananvälin kanssa, se tarkoittaa esimerkiksi, että joku tunnustaa oman henkilökohtaisen uskonsa. Tässä tekstissä on asiaa molemmista. Parhaimmillaan uskontunnustus on myös uskon tunnustus.

Minä uskon!

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen – –ja Pyhään Henkeen – –.

Lähes jokainen suomalainen on lausunut näitä sanoja yhteisessä uskontunnustuksessa.  Itse kukin voi vastata itselleen, onko tarkoittanut, mitä on sanonut, vai onko vain ladellut litanian korusanoja. Joillekin tämä on niin suurta totuutta, että siitä pystyy puhumaan myös kahvipöydän mies/naisporukassa ja vaikka uimahallin saunan lauteilla! Maailmassa on valtava joukko ihmisiä, jotka ovat uskoneet silloinkin, kun siitä on ollut seurauksena vaikeuksia omassa yhteisössä, yhteisön ylenkatse tai vankila tai kuolema. Tänäänkin on jo eri puolilla maailmaa tullut marttyyreja. Sen sijaan pelkästään huulille jäävässä nimikristillisyydessä ei koskaan ole ollut uskon voimaa.

Mitä minä uskon?

Uskon Jumalaan, joka on Luoja, Isä, kaiken yläpuolella! Onko se vaikeaa? On ja ei. Oikeastaan tarvitsisi vain avata silmät ja katsoa tosiasioita, vaikkapa luontoa, ja tehdä oikeita johtopäätöksiä. Mutta koska Jumalaa itseään ei täällä voi nähdä, joillekin tulee siitä ongelma. Keskustelin lukioaikana opettajani kanssa ja sanoin, että myös usko on kanava niin että voi ymmärtää. Eivät vain näkö ja kuulo ja muut aistit voi välittää tietoa ja ymmärrystä. Uskosta seuraa, että alkaa myös ymmärtää, esimerkiksi sen, kuka on Luoja ja mikä arvo on ihmisen elämällä ja mitä on tämän elämän jälkeen.

Uskon Jeesukseen! Olen huomannut että monille tämä saattaa olla jopa kiusallisen hankalaa. Jumalasta vielä voi puhuakin, Hänhän on suuri ja mittaamaton, mutta Jeesus... Jeesukseen nimittäin liittyy se, että Hän on Vapahtaja, syntien anteeksi antaja, ja on vaikea puhua siitä henkilökohtaisesti, ellei ole tajunnut ja myöntänyt synnin tuhovoimaa ihan itsessään ja kohdannut Pelastajaa. Jeesukseen uskominen merkitsee myös sitä, että elämän arvot alkavat rakentua Raamatun arvoista eivätkä yleisen mielipiteen muotijutuista. Jeesus itse opetti niin, kutsui Hänen seuraajakseen.  Ahtauteenko? Ei vaan vapauteen!

Uskon Pyhään Henkeen! Jumala ei ole vain teoreettinen opinkäsitys eikä Jeesuksen seuraaminen ole oman yrittämisen varassa. Jumaluuden kolmas Persoona, Pyhä Henki, on arjessakin läsnä oleva Puolustaja, Neuvoja, Opettaja – Persoona, jonka kautta Jeesuksen todellisuus tulee uskovan arkeen. Kun Pyhä Henki täyttää uskovan,  Raamatun mainitsemat armolahjat alkavat toimia: ilmenee kielilläpuhumista, profetioita, sairaiden parantumisia ja muita Jumalan omilleen tarkoittamia lahjoja.  Mutta ennen kaikkea Pyhä Henki ”kirkastaa Kristusta”, käyttääkseni Raamatun ilmaisua. Se tarkoittaa, että Pyhä Henki kykenee tekemään Jumalan asiat ihmiselle niin selviksi, että ihminen tajuaa oman sisimpänsä tilan ja sen, että hän tarvitsee Jeesusta Pelastajakseen. Ja silloin on mahdollista maailman tärkein asia: voi avata koko elämänsä Jeesukselle Kristukselle, suurelle Rakkaudelle ja armolle!

Seuraavan kerran kun lausut uskontunnustusta, mieti, voisivatko ne sanat tuntua sydämessäkin eikä vain huulilla. Jos olet jo sisällä uskossa ja lausut uskontunnustuksen  uskosi tunnustuksena koko sydämestäsi, kiitä ja ole onnellinen! Omistat ikuisesti säilyvää rikkautta!