Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 11.4.2019
Tästä kiitän
Yksi viime kuun uutiskuva
on painunut syvälle mieleeni. Siinä hymyilee kaunis nuori nainen. Kuva melkein
pakotti minut kulkemaan ajatuksissani tämän norjattaren mukana. Hän oli
pakannut laukkunsa, sanonut iloiset heipat ja noussut koneeseen. Turvavyöt
olivat kiinni ja kone alkoi nousta. Olo oli rentoutunut. Sitten yhtäkkiä kaikki
tajuavat että nyt on hätä. Hurja syöksy alas, elämän filmit kiitävät mielessä,
huulilta purkautuu hätäinen huuto, ja lupaavana koettu elämä on lopussa.
Tähän etiopialaisen koneen murskautumiseen päättyi nuoren
norjattaren ja 156 muun matka peruuttamattomasti. Minä olen kulkenut tuon kuvan
kanssa monta ajatusmatkaa...
Tuntuu, että mieleen
tunkeutuvia kysymyksiä ei voi väistää. Voisiko sama tapahtua minulle? Voisi.
Voisiko elämään tulla jotain rajua, joka ei ole ollut toivelistalla? Voisi.
Voisiko totuttuihin elämänkuvioihin tulla kutsumattomia muutoksia? Voisi ja on
tullutkin.
Ja jokaiselle tulee kerran se viimeinen pysähdys. Matkalla
voi tulla välistoppeja, jotka mullistavat arkea ja tunteita kuin hyökyaallot.
Mutta vaikka elämä lipuisi kuinka tasaisesti eteenpäin, peruuttamaton pysähdys on
tulossa – se hetki kun vuosilla ja sekunneilla mitattava elämä on lopussa. Se
on faktaa, vaikka me ihmiset väistelemme niin luonnikkaasti näitä ajatuksia
elämän juoksuvauhdissa.
Mistä löytyy toivo elämään silloin, kun kaikki hajoaa,
kyseli yksi mies minulta kerran. Siihen voi helposti vastata jotain silloin,
kun elämä sujuu mukavasti ja ollaan kuin suojavyöhykkeellä. Mutta entä silloin,
kun jokainen hetki on tuskaa ja eletään vaikeuksien keskellä niin syvästi, että
tunnetaan elämän rakenteiden hajoavan? Mitä silloin uskaltaa sanoa?
Minulla on yksi
sana, jonka olen uskaltanut sanoa silloinkin, kun erimerkkiset tsunamit
raivoavat. Sen on voinut sanoa silloin, kun voimat on loppuneet tai kun elämä
on täynnä kyyneleitä. Sen on voinut kuiskata silloin, kun kukaan ei ole
kuulemassa. Sen voi sanoa, vaikka ei olisi vastauksia, vain liian paljon
kysymyksiä. Tiedän, että sen ovat miljoonat sanoneet silloinkin, kun aika on
loppumassa.
Tässä sanassa on voimaa siksi, että kyse on Persoonasta,
jonka nimi on myös Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä,
Rauhanruhtinas (Jes. 9). Hän on osoittanut olevansa näiden nimien arvoinen.
Jeesus!
Minunkin voimanimeni. Tästä kiitän!
Saara Tikkakoski
P.S. Minulla on
toinenkin nimi, josta kiitän. Se ei avaa taivasta mutta on suuri lahja maan
päällä. Kun tänään on 38. hääpäivämme, annan kiitosruusun Arille J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti