Yhdessä ja yhteydessä

Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 15.1.2015

Yhdessä ja yhteydessä

Perjantaina tein pannareita, sillä taloon oli taas kerran tulossa väkeä. Näitä koti-iltoja, joita meilläkin vuorollamme pidetään, voisi kutsua rukousilloiksi tai vaikka yhteyden illoiksi. Niiden elementteinä on yhdessä olo, toisten kohtaaminen, asioiden jakaminen yhdessä, Jumalan rohkaiseva Sana ja rukouksen voima.

Kun paistan pannaria tai leivon sämpylöitä iltaa varten ja katan pöytää nätiksi, tunnen aina iloa. Monta hoitavaa hetkeä on koettu jo siinä, kun on istuttu pöydän ympärillä ja jaettu ihan arkisia asioita ja juteltu ja naurettu. Me ihmiset tarvitsemme toistemme kohtaamisia, tietoisuutta ja kokemusta siitä, että ei olla yksin. Ja uusikin tulija otetaan lämmöllä vastaan ja iloitaan kaikista.

Mutta arkirupattelun lisäksi on etuoikeus olla kokemassa sellaista, joka ulottuu syvemmälle kuin vain toistemme tarjoamaan yhteyteen. Kun istutaan olohuoneeseen, kuka millekin tuolille tai sohvan nurkkaan, asetutaan tietoisesti kohtaamispaikalle. On sydämen halu viipyä hetki sen Sanan ääressä, joka on elävän Jumalan viesti ihmiselle, Hänen rakkauden kirjeensä. Raamatun sanoma on muuttanut miljoonien kohtalon. Ja kun rukoillaan, tehdään se siinä tietoisuudessa, että ei puhuta vain toisillemme vaan läsnä on Hän, jolla on sydäntä kuulla ja olla voimallinen Vapahtaja.

Omien asioiden lisäksi on monta kertaa rukoiltu niiden puolesta, jotka ovat lähettäneet jotain kautta oman rukouspyyntönsä. On rukoiltu vaikeiden elämäntilanteiden puolesta, lasten puolesta, sairaiden puolesta ja kansamme puolesta.

Jokaisesta rukousvastauksesta kiitetään Jumalaa. Vain Hän voi tehdä yliluonnollisia tekoja. Aina ei saada mitä on pyydetty. Mutta aina saadaan täyttyä siitä tietoisuudesta, että asiat ovat elävän Jumalan käsissä.

Mutta jaan tähän yhden kokemuksen Jumalan yliluonnollisesta vaikutuksesta. Olimme joitakin vuosia sitten ihan spontaanisti kokoontuneet seitsemän hengen ryhmänä veteliläisen pariskunnan luo rukoilemaan. Rukouksen aikana yksi henkilö sai tiedon sanat Pyhän Hengen vaikutuksesta (ks. 1. Kor. 12:8), että jollain oli vatsa kipeä ja siellä oli sellaista, mikä ei sinne kuulunut. Hän kehotti kipeänä olevaa laittamaan käden kipukohdalle, Jumala haluaisi parantaa. Me muut emme jostain syystä kiinnittäneet siihen huomiota, mutta yksi mies joukostamme oli parhaillaan vatsakivuissa, vaikka ei ollut halunnut kertoa niistä kenellekään. Niitä oli kestänyt lisääntyvästi jo muutaman päivän ja tuntuivat nyt viiltävinä aaltoina. Hän kertoi myöhemmin, että oli varovasti nostanut päätään ja katsonut, laittoiko joku muu kättään vatsalle. Mutta ei, kaikki olivat keskittyneitä rukoukseen. Sitten hän oli hiljaa tehnyt kehotuksen mukaan, ja tapahtui niin kuin Pyhä Henki on viestin antanut. Kaikki kipu poistui.  Vasta kahden viikon jälkeen hän kertoi muillekin, mitä oli tapahtunut, sillä hän tahtoi varmistua siitä, että paraneminen oli todellista. Kivut eivät ole palanneet. Tämä henkilö elää edelleen täällä jokilaaksossa ja voi vakuuttaa tapahtuneen todeksi.

On etuoikeus ja ilo kokoontua yhteen Jeesuksen nimessä ja tietää, että silloin myös Hän on paikalla lupauksensa mukaan. Annan lukijalleni kauaskantoisen vinkin: etsiydy niiden joukkoon, jotka uskovat Jumalan mahdollisuuksiin ja mene sellaisiin kokoontumisiin, joissa puhutaan elävälle Jumalalle. Pääset osalliseksi taivaan suunnitelmista.  Ja sekin on rikastuttavaa, että saa kerta toisensa jälkeen kokea toisten kanssa yhdessä olemisen iloa ja kiitollisuutta lähimmäisistä.
 

Älä anna ihmispelon ratkaista elämääsi!

Perhonjokilaakso-lehti 13.11.2014

Älä rajoita omaa vapauttasi!

Omantunnonvapaus on keskeinen käsite yksilön ja koko yhteiskunnan elämässä. Sillä on vaikutusta yhden ihmisen elämään, mutta se heijastaa vahvasti myös niitä arvoja, joiden varaan koko kansa on päättänyt yhteisöllisen elämänsä rakentaa.

Meillä Suomessa on ollut se etuoikeus, että perustuslakimme on suurelta osin pohjautunut niihin eettisiin periaatteisiin, joita kymmenen käskyä pitää sisällään. Niistä linjauksista on kaikille vain etuja. Valitettavasti kaikki kohdat siitä ohjeistuksesta eivät toteudu edes pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, vajavaisia kun ollaan. Mutta jos kokonainen kansakunta jossain voisi elää toteuttaen kaikkia Kymmenen käskyn ohjeita, siihen maahan kohdistuisi aivan valtava muuttohalukkuus!

Mutta mitä on omantunnonvapaus? Se on enemmän kuin mielipiteenvapaus, enemmän kuin oikeus sanoa asioita vapaasti. Se on yhteiskunnallisesti nähtynä sitä, että kansalaisille on annettu oikeus päättää itse se syvä ihmisyyden ytimessä oleva asia kuin oma suhteensa Jumalaan ja siitä seuraavat valinnat elämässä.  Eli kenelläkään ei ole oikeutta estää toista uskomasta Jumalaan, ei myöskään vaatia uskoa toisilta, ei puolisoilla eikä vanhemmilla eikä kyläyhteisöillä. Ja jokaisella suomalaisella on laillinen oikeus myös käytännössä elää uskonsa mukaisesti, osallistua toisten kanssa palvomaan ja palvelemaan Jumalaa. Eikä ketään saisi lakiin vedoten pakottaa toimimaa vastoin sitä elämän turvaohjeistusta, joka nousee Raamatun kymmenestä käskystä – ohjeistuksesta, jonka arvojen varaan aikoinaan on Suomen kansan hyvinvointia alettu rakentaa.

Nämä oikeudet eivät ole maailmanlaajuisesti mitattuna ollenkaan itsestään selviä, se on tullut viimeistään tämän syksyn aikana jokaiselle uutisia seuratessaan selväksi. Ne eivät toteudu itäisessä Ukrainassa, jossa evankelisia kirkkoja on tuhottu mielettömän raivon vallassa ja pastoreita tapettu. Niitä poljetaan silmittömällä tavalla siellä, missä Isisin kaltaiset ideologiat ovat raivanneet itselleen valtaa. Ne eivät toteudu sielläkään, missä diktatuurinen ideologia katsoo oikeudekseen päättää, ettei Jumalaa ole, ja pakottaa väkivallan uhalla kansalaiset palvomaan omaa aatettaan, niin kuin on käynyt Stalinin Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa ja näitä diktatuureja ihailevissa maissa. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa käytetään parhaillaan hallintakeinona Pohjois-Koreassa.

Kun tapasin Turkin-matkallani nuoren yliopisto-opiskelijan, joka kertoi saaneensa kristityksi tultuaan isältään tuomion, että kaikki perhesiteet katkaistaisiin (isä oli ensiksi ilmoittanut, että hänen pitäisi nyt tappaa oma poikansa), koin syvästi, että kyseessä on uskomisen ja ajattelun vapauden raju murskaaminen. Onnekseen tämä nuori mies ei kuitenkaan taipunut näidenkään uhkien edessä.

Meitä Suomessa, jossa perustuslaki periaatteessa takaa omantunnon- ja uskonnonvapauden, tällaiset kauhutapahtumat järkyttävät, mutta ne on myös helppo myös sysätä syrjään liian kaukaisina. On vaikea samaistua siihen, mitä todella merkitsee se, kun ympäröivä yhteisö käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa hallitakseen toisten mielipiteitä ja jopa uskoa. Voi käydä niinkin, että pidetään omaa vapautta itsestään selvänä eikä tunnisteta enää omassa yhteisössä olevia uhkia ja luisumista pois Kymmenen käskyn elämää suojelevasta etiikasta.

Kaikkein suurin uhka nousee kuitenkin ihmisen omasta sisimmästä, riippumatta ympäröivästä yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Silloin kun yleisen mielipiteen tai toisten ihmisten pelko estää toimimasta niin kuin sisimmässä tietää oikeaksi, silloin on itse rajoittamassa omaa vapauttaan. Olen nähnyt, kuinka moni on jättänyt elämässään etsimättä Jumalan teitä sen takia, että on pelännyt, mitä kotiväki/naapuri/kylänmies sanoo: ”Haluaisin kyllä tulla uskoon, mutta mitä muut sanovat... Haluaisin löytää Jumalan elämääni, mutta menetän maineeni... Haluaisin pyytää esirukousta, mutta mitä minusta silloin ajatellaan...”

Haluan rohkaista sinua: Oleellista on se, mitä Kaikkivaltias Jumala ajattelee! Hän on maailmankaikkeuden suurin Persoona, ja on valtava etuoikeus toimia Hänen tahtonsa mukaisesti, joka on ilmoitettu Raamatussa. Älä anna toisten mielipiteiden ohjata, jos ne vievät väärään.  Ja Suomessa voidaan vielä tarvittaessa kaiken lisäksi sanoa, että meillä on perustuslaissa taattu uskonnon ja omantunnon vapaus!

P.S. Tänä syksynä Suomessa on esillä omantunnonvapaus. Parhaillaan kerätään 23.11. asti kansalaisaloitetta (www.omantunnonvapaus.fi), jossa vedotaan perustuslailliseen omantunnonvapauteen.  Sitä koskeva yleisökirjoitukseni on edellisessä blogissani.

Allekirjoita kansalaisaloite!

Yleisöpalstakirjoitus

Anna äänesi perustuslailliselle oikeudelle!

Tänä syksynä Suomessa on esillä omantunnonvapaus. Parhaillaan kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa vedotaan perustuslailliseen omantunnonvapauteen. Äkikseltään ajateltuna meidän maassamme ei pitäisi olla ongelmaa tämän perusoikeuden toteutumisessa – niin itsestään selvänä sitä on täällä totuttu pitämään. Mutta näyttää, että perusasiatkin voivat himmentyä ja käytännöt voivat kavalasti muokkautua jopa lainvastaisiksi.

Kyseessä on aloite terveydenhuollon henkilökunnan oikeudesta kieltäytyä raskauden keskeytyksestä eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen takia, ellei odottavan äidin henki ole vaarassa.  Perustuslain 11. pykälä sanoo yksiselitteisesti, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Tämän pykälän kattavuus ulottuu hyvin laajalle ja ehdottomasti niihin asioihin, joissa on kysymys elämän suojelemisesta. Tällä hetkellä Suomessa terveydenhuollon henkilökunnalla ei kuitenkaan ole lakisääteistä oikeutta kieltäytyä suorittamasta aborttia vakaumuksensa perusteella. Sille, joka näkee, että sikiö on ihmisoikeuksien piirissä jo ennen syntymäänsä, kysymys abortista liittyy väistämättä omantunnon asioihin.  Jos henkilö näkee, että abortissa päätetään ihmiselämä ja hänet pakotetaan työnsä tai opiskelunsa takia osallistumaan siihen, ollaan pahasti rikkomassa Suomen perustuslakia.

Myös Euroopan neuvoston päätöslauselmassa (1763/2010) todetaan, että terveydenhuollon henkilökunnalla on oltava oikeus ilman mitään rangaistusta tai syrjintää kieltäytyä osallistumasta raskaudenkeskeytyksiin. Lisäksi siinä kehotetaan neuvoston jäsenmaita kehittämään säädöksensä niin, että ne turvaavat henkilöstön omantunnonvapauden. Suomi pyrkii tunnollisesti huolehtimaan EU-normien toteutuksesta, oli sitten kyse kurkuista tai banaaneista, mutta tässä asiassa meidän maamme on polkenut kansalaistensa perusoikeuksia rajulla tavalla.

Lähes kaikki Euroopan maat ovat turvanneet terveydenhuollon henkilökunnalleen tämän lakisääteisen oikeuden – Suomi on kielteinen poikkeus. Työntekijöiden oikeutta toimia syvimpien vakaumustensa mukaisesti tukee myös Suomen työturvallisuuslaki ja YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Maailman lääkärijärjestö sekä kansainvälinen gynekologiyhdistys kannattavat terveydenhuollon omantunnonvapautta.

Kansalaisaloitteen käynnistäjälääkärit ovat hankkeella vedonneet Suomen kansalaisiin, että meillä palattaisiin kunnioittamaan perustuslakiamme.

– Tarvitsemme myös Suomessa lainsäädäntöä, joka poistaa vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja takaa yhtäläiset oikeudet opiskeluun ja ammatin harjoittamiseen vakaumuksesta riippumatta myös kätilöille ja gynekologeille, he toteavat kansalaisaloitteen julkilausumassa.

Itse haluan vedota kaikkiin suomalaisiin, jotka näkevät perustuslailliset oikeutemme tärkeinä eivätkä halua maatamme ohjattavan niin, että sen lainsäädäntö polkisi omantunnonvapautta: Anna äänesi tälle kansalaisaloitteelle ja allekirjoita se osoitteessa www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/860 (tunnistautuminen tapahtuu pankkitunnuksilla). Voit antaa äänesi tähän 23.11. asti. Lisätietoja löytyy osoitteesta www.omantunnonvapaus.fi ja sieltä löytyy myös tulostettava paperiversio, jonka voi allekirjoittaa ja lähettää postitse netin sijasta.

Ahdistettuina mutta ei kukistettuina

Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 9.10.2014

Ahdistettuina mutta ei kukistettuina

Olen viime viikkoina saanut paljon sähköposteja eri puolilta maailmaa. Ne eivät ole olleet kevyttä viihdelukemista, mutta haluan jakaa niiden sisältöä siksi, että niissä on tuskasta huolimatta toivoa. Ja vaikka olen aiemminkin kosketellut näitä asioita, teen sen uudelleenkin, jotta voitaisiin kuulla ja nähdä sydämellä. 

Huhtikuussa terroristijärjestö kidnappasi Nigeriassa yli kaksisataa tyttöjä ja pitää edelleen suurta osaa vankinaan. Joitakin onnistuttiin vapauttamaan uhkarohkeiden suunnitelmien kautta. Olen soittanut suomalaisen avustusjärjestön johtajalle, joka on käynyt paikan päällä ja kuullut niin sydäntä särkeviä asioita, että saattoi vain itkeä. Johtaja kertoi, että kaikesta huolimatta hänen tapaamansa tytöt ovat löytäneet elämäänsä voimavaroja, joiden avulla he pääsevät eteenpäin.

Tytöt olivat sanoneet uskovansa, että Jeesuksella on heille suunnitelma ja tulevaisuus, jossa on toivoa. Ja vaikka he ovat joutuneet pakenemaan ja kokemaan väkivaltaa – heitä on on käytetty hyväksi ja heidän silmiensä edessä on tapettu kymmeniä ihmisiä – he haluavat antaa anteeksi ja rukoilevat sieppaajiensa puolesta. He sanoivat, että näin Jeesus opetti rakastamaan vihollisiaan!

Heidän unelmansa on tulla opettajiksi, jotta voisivat auttaa maansa lapsia.

Kenian rannikolla asuu Mwaka-niminen 18-v tyttö. Kun hänestä tuli kristitty, hänen isänsä uhkasi ensin tappaa hänet mutta päätti sitten pakkonaittaa hänet vanhalle miehelle. Mwaka pakeni yöllä pastorin luokse ja pääsi vainottujen turvapaikkaan. Tänä syksynä hän on päässyt ammatilliseen oppilaitokseen, jossa hän voi opiskella itselleen ammatin, eikä hänen tarvitse enää olla perheensä ja kyläyhteisönsä mielivallan uhri.

Guni on kenialainen nuori poika, joka myös on löytänyt uskon Jeesukseen. Perhe hylkäsi hänet, ja kun hänelle vielä tuli jalkaan syöpä, tilanne oli melkein toivoton. Mutta suomalaiset avustustyöntekijät järjestivät hänelle hoitoa, ja hänen elämänsä pelastui ja amputoituun jalkaan saatiin proteesi. Hänenkin unelmansa oli päästä opiskelemaan. Ihan muutama viikko sitten hän on aloittanut onnellisena opiskelunsa sisäoppilaitoksessa. Unelma on lähtenyt toteutumaan.

Etiopialainen ystävämme kirjoitti Yasinista, viiden lapsen isästä, joka oli kesäkuussa saanut avata elämänsä suurelle Rakkaudelle, Vapahtajalle, Jeesukselle. Löytö oli niin huimaavan suuri, että se täytti hänet valtavalla ilolla, ja koko perhe halusi saada samaa. Iloa ei sammuttanut sekään, että ympäröivä yhteisö on äärimmäisen vihamielinen kristittyjä kohtaan.

Yasin joutui synkän tarkkailun kohteeksi, ja yhtenä elokuun yönä hän heräsi siihen, että koti oli tulessa. Perhe pääsi pakenemaan murrettuaan palavan oven auki mutta menetti kaiken omaisuutensa. Vainoojien viha ei sammunut tähänkään, sillä tarkoitus oli tuhota kaikki. Etiopialaiset kristityt ovat nyt heidän rinnallaan.

Sydämemme itkee. Näillä ystävillämme, joiden elämään on saatu pieniä näkymiä, on kuitenkin edelleen toivoa. Heidän Vapahtajansa on suurempi kuin kauhut heidän ympärillään. Usko Jeesukseen on arvokkaampi kuin ihmisen tuki ja suosio. Viimeistään elämän päättyessä tämä selvenee jokaiselle – Kristus ulottuu yli ikuisuuden rajan, eikä sillä rajalla toisten mielipiteillä ole enää mitään voimaa.

Ja olisiko heillä jotain oleellisen tärkeää viestiä myös meille monissa mukavuuksissa eläville? Että tajuaisimme? Että ymmärtäisimme, mikä oikeasti on tärkeää, lottovoittojakin arvokkaampaa? Joka on sen itse kokenut, tietää, että anteeksiantamus, rauha sydämessä, yhteys Jumalaan ja iankaikkisen elämän varmuus on suurinta mahdollista hyvinvointia. Silloin voi olla rikas vaikka olisi kaiken ajallisen menettänyt.

 Mutta meitä kutsutaan välittämään sydämellä. Jos haluat olla mukana, kanavia löytyy. Kaikkia edellä mainittuja henkilöitä on voitu ratkaisevasti auttaa myös Suomesta saadulla tuella, ja tällaisessa yhteistyössä on siunaus meille itsellemmekin.

Rakkaus määrittää arvon!

Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 28.8.2014

Rakkaus määrittää arvon!

Sain viime viikonlopulla juhlia ystävien kohtaamisia. Kehyksenä tapaamisille oli omat pyöreät vuoteni, mutta koko tapahtuman ytimessä oli kiitollisuus ystävistä ja merkittävien asioiden jakaminen heidän kanssaan.

Voisin kirjoittaa rivikaupalla sydäntä lämmittävien ystävien koskettavista elämänkokemuksista tai lähiystävien auttamisalttiudesta tai siitä, miten terapeuttisen mukavaa on porukalla valmistella asioita. Niistä löytyisi paljon aineksia elämän eväisiin. Mutta tällä kertaa pomppaan muiden tärkeiden asioiden yli ja jatkan niiden ajatusten pohdintaa, joita siippani Arin kanssa raotettiin omissa puheenvuoroissamme.

Mainitsin siinä elämäni kahdesta suuresta rakkaudesta. Kumpaakaan en ole ansainnut, olen saanut ne lahjaksi. Toisesta on tullut itselleni ”ikioma” eli aviomiehen suurenmoinen hoitava, riemastuttava ja siunaava rakkaus. Omassa puheenvuorossaan tämä aviomies nosti kaikille mieleen, miten Raamatun Sananlaskuissa määritellään ”kelpo vaimo”: arvo on helmiä kalliimpi. Ari oli selvittänyt, että maailman kalleimpien helmien arvo on ihan huikea, miljoonia. Entä sitten tällaiset aarteet helminauhana! Eli jokainen jolla on ”kelpo” puoliso, on suorastaan multimiljonääri! Sen tietoisuuden ja arvon mukaisesti kannattaa meidän kaikkien myös elää! 

Sama Kirja, joka määrittelee puolison näin arvokkaaksi, osoittaa myös, että puolisoiden välinen rakkaus on vain kahdenkeskistä, sitä ei jaeta kolmannelle. Sen sijaan puolisot yhdessä on kutsuttu osoittamaan rakkautta ja välittämistä aivan rajattomasti. Ja mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Ja niin paljon kuin pitää sydämen avoinna lähimmäisille, niin paljon omaan elämään virtaa iloa ja tuoreutta. Erityisesti myös kodin ovet on rikkautta pitää auki. Siispä tervetuloa meillekin, kuka ikinä haluat tulla juttelemaan ja jakamaan aikaa yhdessä!

Mutta se toinen Rakkaus, joka arvossaan ja merkityksessään on aivan ehdottomasti ykkönen, on Jumalan, Jeesuksen Kristuksen, rakkaus ihmistä kohtaan, niin minua kuin sinuakin. Olin kahdeksanvuotias, kun ensi kertaa tiedostin selkeästi, että Jeesukselle voi sanoa ”kyllä” ihan henkilökohtaisesti. Sen jälkeenkin olen sanonut niin monta kertaa, tänäänkin. Hänen rakkautensa ei perustu minun hyvyyteeni vaan päinvastoin – Hän on rakastanut ja rakastaa koska näkee ihmisen tarvitsevan niin paljon anteeksiantavaa rakkautta. 

Tämä Rakkaus haluaa ottaa suojaansa ihmisen koko elämän ja hoitaa sitä armolla. Jeesuksen rakkaus antaa synnit anteeksi, Hänen voimansa tekee muuttavaa työtä ihmisen elämässä, Hänen rakkautensa hoitaa sisintä, Hänen kaikkivaltiutensa kykenee muuttamaan tilanteita, Hän kykenee vahvistamaan tuskan puristuksessa, Hänen kanssaan saa jakaa riemun hetket, Hänen johdatuksensa vie elämän tienhaaroissa turvallisesti eteenpäin, ja Hänellä on valta avata iankaikkisen elämän portit tämän elämän jälkeen. 

Hän on nähnyt ihmisen niin arvokkaaksi, paljon helmiä ja timantteja kalliimmaksi, että suostui antamaan oman henkensä voidakseen pelastaa meidät. Suurenmoinen, ihana Jeesus! Ainutlaatuinen ja kaikkia maailman rikkauksia ja mainetta ja kunniaa suurempi Vapahtaja!

Tätä Rakkautta on lupa jakaa mahdollisimman monelle. Sitä haluaisin tarjota kaikille. Vaikka itse tiedän ja tunnen Häntä vielä kovin puutteellisesti, sen tiedän, että Hänen seuraansa ja sydäntään uskaltaa ehdottomasti suositella kaikille. Ja vaikka Hänen seuraajansa ovat tosi vajavaisia, Hän itse ei ole. Hän on täydellinen. Ei kannata jäädä toisten selän taakse tuskailemaan toisten puutteita tai arastelemaan omien mahdottomuuksien kanssa. Jokaiselle on aivan ratkaisevan tärkeää saada kokea henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa. Siinä suhteessa löytyy Elämä.

Kenen voimapiirissä?

Julkaistu Perhonjokilaakso-lehdessä 31.7.2014

Kenen voimapiirissä?

Post scriptum heti alkuun: En mielelläni kirjoita kovin paljon pahuudesta, sillä pahuus on tappiollista. Mutta nyt tuntuu että sitäkin on käsiteltävä, niin synkkiä on olleet viime aikojen uutisviestit. Mutta silti valoa näkyvissä!

 Viime päivät ja viikot ovat olleet täynnä tuskan viestejä. On tuntunut kammottavalta lukea uutisia Kenian rannikon marttyyreista ja lennolle iloisesti lähteneiden kohtalosta Ukrainassa ja vihan raketeista Lähi-idässä ja suomalaisuhreista Afganistanissa ym. ym. Aivan kuin pahuuden nyrkki ravistelisi koko maailmaa.

Historia ja nykymaailma kertoo järkyttävää totuutta: Jos ihminen saa mielestään jostain luvan tappaa ja tuhota, löytyy joka paikasta tappajia. Löytyy vihaajia väkivaltaan asti. Löytyy ihmisiä, joiden sisimmässä oleva kauna tai kateus tai ylemmyys tai alemmuus tai viha tai himo räjähtää toisen ihmisen päälle lupaakin kysymättä.

Pahuus voidaan yrittää projisoida yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Mutta vastuu tulee lähemmäksi, yksilöön asti. Ei edes diktatuuriyhteiskunnissa ole jokaista voitu pakottaa raakuuksiin. Sen sijaan kauheutta tapahtuu sielläkin, missä olosuhteet ovat turvalliset.

Meilläkin, rauhanajan demokratiassa, riittää vihaa ja henkilökohtaisia tragedioita. Ei väkivallan käyttäjä suunnitellut lapsesta asti tulevansa tappajaksi. Ei työpaikalle tai kouluun menty, jotta voitaisiin tulla kiusaajiksi, jotka murskaavat toisen elämän. Ei kenenkään ihanteena ollut riitautua lähipiirinsä kanssa niin että ihmissuhteet menivät katkeraan umpisolmuun. Ei avioliittoa solmittu ja samalla uneksittu uskottomuudesta tai väkivallasta.        Silti unelmat romahtivat. Tavoitteet muuttuivat. Ei kyetty enää välittämään toisen tuskasta.

Erityisen järkyttynyt olen ollut lukiessani suomalaista nettikeskustelua. Niin valtavasti vihapuhetta ja haukkumista ja katkeruutta. Viesteissä syytetään milloin mitäkin konfliktien puolta, mutta päällimmäiseksi ilmentyy monen oma pelottava katkeruus. On pakko kysyä, onko liian monilta suomalaisiltakin kadonnut elämää rakentavat arvot ja toisen ihmisen kunnioitus. On aivan kuin olisi antauduttu pahuuden äänitorviksi.

Elämme maailmassa, jossa persoonallisella pahalla on vaikutusalaa. Kenen kimppuun se käy, kuka joutuu sen uhriksi?

Minä. Sinä. Hän.  Vaikka se ei riemastuta, tajuan totuuden: irrallaan Jumalasta ja Hänen Sanansa tiestä ja  vaikutuksesta ja pahalle otollisissa olosuhteissa voisin syyllistyä jokaisen kymmenen käskyn kohdan rikkomiseen. Isosti tai pienesti, näennäisen siivosti tai kammottavan törkeästi. Joka ihminen voi harhautua – ja pahasti.  Sitä paitsi – iankaikkisuuden kannalta on olennaisen tärkeä ymmärtää, että kaikki synti on hukuttavaa, sekin joka ihmisten mielipiteissä luokitellaan pikku jutuksi.

Pitääkö siis pelätä? Kauhistua pahuuden aaltoja, jotka voivat imaista jopa mielettömyyksiin ja tuhotöihin?

Pitää, jos luulee, että hallitsee itse oman elämänkenttänsä. Pitää ymmärtää niin paljon, ettei suostu rakentamaan elämäänsä oman itsensä tai yleisen mielipiteen varaan. Pitää tunnistaa,  mitkä voimat ihmistä haluavat ohjata.

Kysymys on niin lähellä olevasta tekijästä kuin omasta sydämestä, siitä, kenen voimapiiriin kuuluu ja kenen sanoja syöttää sisimpäänsä. Jeesus sanoi asian kaunistelematta: ”Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.”

Mutta riemusanoma jokaiselle suomalaiselle, siivosyntiselle ja murhaajalle: Voittaja on Jeesus! Hän voi muuttaa tehottomiksi pahan kylvöt elämässämme – ne jotka syntyvät kunkin omassa sydämessä ja ne jotka tulevat elämään olosuhteiden kautta. Hänellä on valta antaa anteeksi ja puhdistaa kaikesta – niistä suurista rikkomuksista, jotka kauhistuttavat kaikkia, mutta myös niistä, jotka vain Jumala näkee. Hänellä on voima luoda uutta särkyneeseen elämään.

Saatanalla on vain yksi päämäärä: tuhota ihminen – mieluiten jo tässä elämässä, viimeistään kuoleman jälkeen. Sen sijaan Jeesuksella on ihan toisenlainen ohjelmajulistus: ”Minä olen tullut että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.”